Mukavasti on aika vaikea istua nykynojatuoleissa, kun ne ovat mitoitetut kaksimetrisille jaloille. Lapsena oli toisin. Jalkoja oli kiva heilutella jopa korkeissa tuoleissa istuen – ei enää.  Jos aikuinen istahtaa niin, että jalat yltävät lattiaan, niin selän taakse on niputettava kasa tyynyjä. Onneksi suuntaus on nyt hiipumassa. Lattiatilaakin löytyy taas kummasti ylisuurien, ylileveiden ja ylipainavien tuolien ’kadotessa’.

Tuolit olivat Suomessa harvinaisia aina 1600-luvulle asti. Talonpoikaissisustuksissa istuimina eli rahina olivat yleensä erilaiset puuesineet, kuten laatikot ja penkit. Aikoinaan istuimen virkaa on hoitanut myös vuode. Mukavia tuoleja ei osattu kaivata. Ei ollut aikaa istuskeluun. Vaikka aika on monella hukassa nykyäänkin, niin sisustuslehdet ovat pullollaan mitä kummallisempia nojatuoleja.
 
      
 
Hauskoja ovat Eero Aarnion vuonna 1966 suunnittelema yksijalkainen ”Pallo” tai paria vuotta myöhemmin ilmassa, katosta roikkuva ”Kupla”. Näiden hauskojen suomalaisideoiden kopioita näkee aika usein.
 

Mutta mistä löytyy mukava nojatuoli, johon on ihana istahtaa töiden jälkeen hetkeksi  - tai ottaa pienet torkut,  sanomalehden leijaillessa rapisten lattialle? Vaikka sanomalehtiä luetaan paljon netistä ja kirjatkin saa näytölle, niin nojatuolia ei tietokone onneksi korvaa. Mukava nojatuoli, joka kaiken lisäksi sointuisi kotiemme sisustukseen, on kuin "Vihreän timantin metsästys" - suuri seikkailu huonekaluliikkeissä.