Yksi varhaisista putkituksia tekevistä yrityksistä oli Helsingissä ”AB Vesijohtoliike Huber Oy”. Ihmisten kerrotaan kyselleen naapureiltaan vuosisadan alussa: "Joko teille tulee huuberia?" Lauseesta tuli konkreettisesti ’lentävä’. Veden toimittaminen ihmisille vesijohtoa pitkin oli uusi asia. Vesijohtoliikkeen vierailun jälkeen vesi solisi iloisesti hanasta – lämmintä vasemmalla ja kylmää oikealla olevaa hanaa kierrettäessä. Ei tarvinnut kantaa ämpäreillä sisään ja ulos.
 
Suomessa ensimmäinen kunnallinen vesilaitos aloitti toimintansa Helsingissä 1876 ja silloinkin vettä jaettiin kaupungin keskeisillä paikoilla vesiposteista. Tätä ennen – ja vielä pitkään hitaasti kasvavan putkistoverkon rinnalla – kaupungeissa oli virallisia julkisia kaivoja. Vesijohto ja viemäri ovat asumisessa siis uutuustuotteita. Kaupunkiasumisessa ne yleistyivät 1800-luvun lopulla, maaseudulla jokunen vuosikymmen myöhemmin. Vieläkään monella kesämökillä ei ole vesijohtoa ja maaseudulla moni talo on oman vesi- ja likakaivon varassa. Vesijohto tuli ensin keittiöön.

Tätä kirjoittaessa ulkona sataa saavista kaataen. Se pitää omaa konserttiaan kattoon ropistessaan hiljentyen ja voimistuen näkymättömän tahtipuikon sitä ohjaillessa. Eteisessä olisi muutamia sateenvarjoja joista valita, jos tulisi äkillistä tarvetta lähteä sateeseen. 

Tippuuko vesi vuotavasta hanasta omaan ärsyttävään tahtiinsa? Jos jokin ärsyttää, niin se on vuotava hana 'tip, tip, tip...' Tämä onneksi alkaa olla  jo historiaa.
 
Nykytekniikka on tuonut  ’diskovalot’ ja musiikin suihkuun.  Toiveista pitää huolen kosketusnäyttö. Puhdasta pintaa syntyy suihkuhuoneen valojen välkkyessä ja  kaiuttimesta kuuluvan musiikin tahdissa. Ihan pakko ei ole enää edes laulaa ulkomuistista. - Kirjoittaja nauttii eniten vaahtokylvystä ja tuikkutunnelmasta. Ruusua tai mansikkaa, toisinaan orvokkia. Lauleskellen? Totta kai ! 
 
Mikähän taika siinä muuten on, että laulutaidotonkin laulaa aina suihkun alla? Keittiössä, siellä vihellellään!