Kun eteen osuu talo, joka hivelee silmää kauneudellaan, tulee usein mietittyä minkälainen sisustustyyli mahtaa löytyä sisältä? Miten siellä asutaan? Harvemmin kuin usein käy mielessä - kuka siellä asuu?  Ikävä sanoa, mutta on olemassa ulkoisesti rumiakin taloja. Karkeasti ryhmitellen – ihan uusia rumia ja oikeasti vanhoja ränsistyneitä. On hyvä kuitenkin muistaa, että kauneus asuu aina katsojan silmässä. Ruma ei välttämättä ole ’ruma’. On siis erilaisia taloja, rakennuksia, asumuksia. 

Nykyisin Keski-Euroopan paritaloissa ja varsinkin rinteisiin rakennetuissa, on niin paljon lasiseinää ja suuria ikkunoita, että miltei nolostuttaa. Näkymää ei tarvitse edes arvailla. Se avautuu suoraan näkökenttään. Verhoja ei näy, ei ainakaan päivisin. Sähköistetyt metallikaihtimet ilmestyvät tietyllä kellon lyömällä suojaamaan asumuksia yön yli ja kodinhaltijan ollessa matkoilla. Alkuillasta pientä surinaa kuuluukin sieltä täältä kaihtimien laskeutuessa ja lopuksi metallinen kolahdus niiden jysähtäessä vasten ulkoikkunan kapeaa tasannetta. Aika harvoin huomaa osuneensa oikeaan niiden rakennusten kohdalla, jonne ei kadulla kulkijan silmä kanna, mutta jonne on syystä tai toisesta mahdollisuus astua sisään. 

Tätä kuvan taloa esitellään lehdissä hyvin usein. Helsingborgissa, Skogsfrugatanin sinisen ulko-oven avautuessa sisäänastujaa odottaa valkoisuus, joka  häikäisee miltei auringon tavoin.

Talon tiilinen jykevä ulkoinen olemus tekee mielikuvitukselle ja olettamuksille kepposen!  Positiivisesti? Kyllä, jos asukas itse on mieltynyt valkoiseen....

....toki mennyt maailma ja nykyaikakin kohtaavat toisensa monella tapaa.

PaulaA.