Voin hyvin kuvitella, että pitkän koulupäivän jälkeen on hauska heittäytyä hetkeksi pinkin väristen tyynyjen sekaan ja katsella vaalean punertavaa, hillitysti raidoitettua tapettia. Puhella pinkkiin puhelimeen, jos kaverit soittavat..........
Tunnustan, etten itse ole koskaan pitänyt väristä nimeltä pinkki. En tietenkään ole sitä inhonnut, vain karttanut tietoisesti, johtuen hiusteni väristä. Nyt harmaan hitaasti hiipiessä ohimoilleni voisin jopa ostaa pinkin puseron. Nykyään kyllä pinkkiä löytyy kodissani paljonkin hetkittäin ja eri tuotteina. Mutta todellakin vain muutamat päivät. Ne käärin usein pinkkiin silkkipaperiin ja pakkaan postin keltaisiin laatikoihin, jonne olen kirjoittanut kirjeen käsin pinkille paperille valkoisella kynällä tai printannut tulostimella pinkillä musteella vaalealle kirjepaperille. Postiretkeni jälkeen laatikot lähtevät sanan mukaisesti lentoon.
Mutta hyvänen aika, onhan minulla ollut joskus vuosia sitten makuhuoneen verhot ranskalaista samettia ja pinkkiä. Valkoisten valoverhojen kanssa niitä moni ihaili. Nukuin yöni hyvin. Painajaisunia en muista nähneeni.
PaulaA.
Kommentit